Etätyö Suomessa

Tietoyhteiskuntakehitys ja e-työ osana sitä ovat sisältyneet Euroopan yhteisön politiikkaan 1990-luvulta alkaen. Linjaukset ovat keskittyneet tietoliikenneinfrastruktuuriin, alueelliseen tasavertaisuuteen ja integrointiin sekä tietoyhteiskunnan sosiaalisiin ulottuvuuksiin. Lisäksi työorganisaatioiden uudistuminen on nähty Euroopan kilpailukyvyn kannalta tärkeänä kysymyksenä. Etätyön yleisyys vaihtelee paljon Euroopan sisällä. Pohjoismaat sijoittuvat kärkeen kun tarkastellaan etätyöntekijöiden suhteellista osuutta kaikista työssäkävijöistä. Etätyöntekijöiden suhteellinen osuus työvoimasta on sitä pienempi mitä etelämmäksi siirrytään Euroopan kartalla. Etätyö voidaan nähdä myös yhtenä alueellisen kehittämisen keinona. Tällöin tavoitellaan työn siirtämistä keskusten ulkopuolelle syrjäisemmille seuduille ja tätä kautta alueellisen hyvinvoinnin lisäämistä. Lisäksi etätyö voi tarjota mahdollisuuden erityisolosuhteissa (esim. saaristoalueilla) työskentelyyn.

Tietoa etätyöstä

Työ ei enää ole välttämättä sidottu aikaan ja paikkaan. Nykyajan tekniikka tietokoneineen ja yhteyksineen mahdollistavat etäisyyksistä ja ajankohdista riippumattoman työnteon. Esimerkiksi yliopiston tutkija voi tehdä työtään kotonaan ja siitä huolimatta pitää tietokoneen avulla päivittäin yhteyttä kollegoihinsa. Saman periaatteen mukaisesti toimittaja voi kirjoittaa artikkeleita kotonaan seuraamalla lähteitä Internetissä tai tekemällä haastatteluita videoneuvottelun avulla. Kun artikkelit ovat valmiit, hän siirtää ne elektronisessa muodossa lehden toimitukseen täysin valmiina taittoa ja painoa varten. ATK-sunnittelija saattaa tehdä kotonaan jopa kokonaisen tietokoneohjelman. Tarvittaessa hän neuvottelee sähköpostitse asiakkaansa kanssa ja/tai kysyy neuvoja matkapuhelimellaan.

Etätyön kasvun myötä yhä useampi suomalainen tekee työtä muulla kuin työnantajan tiloissa. Tällainen tilanne on uusi niin työnantajille kuin työntekijöillekin. Myös työnantaja- sekä työntekijäjärjestöt ovat uusien haasteiden edessä. Lainsäätäjälle ja verottajalle tilanne on ehkä vieläkin mutkikkaampi, koska perinteiset määritelmät työntekijästä ja yrittäjästä saattavat osoittautua liian rajoittuneiksi. Yritykset keskittävät tällä hetkellä toimintojaan ydinosaamisensa ympärille. 1980-alussa suositusta toimintojen rönsyilystä ollaan luopumassa, pääosin siitä syystä, että usean eri toimialan hallinta ja toiminnallinen yhteensovittaminen ovat osoittautuneet käytännössä voimia liiaksi hajoittavaksi ratkaisuksi. Samalla kuitenkin asiakkaiden tarve kokonaisratkaisuihin on kasvanut. Yritykset joutuvat sen vuoksi kasvavassa määrin turvautumaan alihankkijoihin. Verkottumisesta tai verkostoitumisesta on tullut avainsana.

Erikoisosaamista tarvitaan myös sen vuoksi, että yritysjohto joutuu jatkuvasti kiinnittämään huomiotaan ympäristökysymysten ja kuluttajasuojelun kaltaisiin asioihin, joista esim. 1960-luvulla ei tiedetty vielä mitään. Varsinkin pk-yrityksille on edullisempaa ostaa asiantuntijapalvelut ulkopuolelta kuin palkata palvelukseen henkilö, jota ei pystytä täysipäiväisesti työllistämään.

Työelämän vaatimustason noustessa on välttämätöntä luopua vanhoista autoritaarisista (Urvelo oy:n organisaatio) toimintatavoista ja sen sijaan annettava yksilölle entistä enemmän vapautta etsiä itselleen parhaiten soveltuvat työnteon mallit. On tärkeää, että työntekijällä on vapaus tehdä työ parhaaksi katsomallaan tavalla. Lisäksi hänen tulee saada palautejärjestelmien kautta tieto siitä, miten hän on työssään onnistunut. On tärkeää, että työ tarjoaa mahdollisuuden kykyjen monipuoliseen käyttöön ja että työntekijä ymmärtää työnsä merkityksen koko yrityksen kannalta sekä että hän tuntee tekevänsä merkityksellistä työtä.

Jotta organisaatio tarjoaisi työntekijälleen edellä mainitut toimintaedellytykset, sen on luotava ympäristö, jossa sen kaikki jäsenet tuntevat olevansa vastuussa yrityksen tuloksista. Lisäksi organisaation on tiedotettava toiminnastaan avoimesti ja rehellisesti, hyödynnettävä työntekijöiden yksilöllisiä kykyjä sekä reagoitava nopeasti ympärillään tapahtuviin muutoksiin.

Muutos koskee myös työntekijän ja asiakkaan välistä suhdetta. Työntekijä on muodollisesti edelleen esimiehensä alainen, mutta käytännössä hän on vastuussa työstään asiakkaalle.

Perinteinen sidonnaisuus työpaikkaan ja -aikaan käy tarpeettomaksi. Tilalle tulevat joustavat työmuodot, joille ovat ominaista viestintä- ja tietojenkäsittelytekniikan lisääntyvä käyttö, yrityksen sisäinen yhteistyö ja asiakaskeskeisyys, henkilöstön jatkuva kouluttaminen sekä väljät ja joustavat toimenkuvat. Etätyö on yksi uuden työkulttuurin muodoista.